Case Volkswagen - Kollektiivisesta muistista apua etiikkaan
Tämä
blogikirjoitus aloittaa Eben Suomi ry:n blogisarjan, jossa tutkijat
säännöllisin väliajoin esittelevät poimintoja yritysetiikan tematiikassa
julkaistuista omista tai muiden tutkijoiden uusista tutkimuksista tai
nostavat esiin tutkimuksia, joihin etiikan näkökulma antaa uuden
merkityksen. Sarjan aloittaja, yliopistotutkija KTT Marjo Siltaoja.
Yritysvastuu-
ja vastuuttomuusuutisia on tarjolla päivittäin. 18.9. maailmalle levisi
tieto, joka sai huomiota poikkeuksellisen nopeasti. Uutisen mukaan
Volkswagenin dieselautoihin on asennettu ohjelmistoja, jotka vähentävät
testaustilanteessa typen oksideja eli kansankielellä päästöjä. Tapauksen
toi esille amerikkalainen järjestö, joka ihmetteli testitilanteiden ja
todellisten käyttötilanteiden välisiä päästöeroja.
Ympäristöystävällisten dieselautojen maineella ratsastaneet Audi ja
Skoda, jotka ovat osa Volkswagen konsernia, ovat tunnustaneet, että
kyseinen haittaohjelma on lipsahtanut myös heidän ajoneuvoihinsa.
Kyseessä ei ole mikään pikku rike tai koodivirhe, vaan liikenteessä on
tällä hetkellä miljoonia autoja joiden päästöt ovat tutkijoiden mukaan
kymmenkertaisia tehdasväittämiin nähden. Autofirmoissa oli siis
investoitu paljon aikaa ja rahaa siihen, että lopputulos on varmasti
vastuuton. Kuulostaa järjettömältä, eikö niin? Kyseessä on siis vakava
rikos. Volkswagenin tapausta on esimerkiksi väitetty pahemmaksi kuin
tämän vuosituhannen anti-vastuullisuuden ikonia, ENRONia.
Talousjournalistit
ja bloggarit ympäri maailmaa tekevät jo veikkailujaan siitä, millaisia
seurauksia tapauksella on autoteollisuudelle, Volkswagenille ja sen
johdolle tai yleiselle luottamukselle yritysvastuuseen. Jälkimmäisestä
voidaan todeta tiivistäen, että Volkswagenin tapaus tuo jälleen kerran
esiin sen, miten riittämätöntä toimialojen itsesäätelyyn luottaminen on.
Globaaleilla areenoilla yritysten toimesta jatkuvasti tapahtuvat
räikeät ihmisoikeus- ja ympäristörikkomukset ovat olleet tiedossamme jo
pitkään. Mutta muuttaako tietoisuus käytäntöjä? Miksi jotkut yritysten
vastuuttomuustapaukset tulevat osaksi kollektiivista muistiamme ja
toimivat varoittavina esimerkkeinä, kun taas toiset painuvat unholaan
lähes yhtä nopeasti kuin tulivat esille?
Näihin kysymyksiin haen
vastausta erinomaisesta ja uunituoreesta tutkimusartikkelista 'On the
Forgetting of Corporate Irresponsibility' joka on ilmestynyt johtamisen
tutkimuksen arvostetussa lehdessä, Academy of Management Review:ssa.
Kirjoittajakokoonpanosta löytyy myös suomalaisosaamista: artikkeli on
Aalto yliopiston tohtoriopiskelijan Jukka Rintamäen ja Cass Business
Schoolin professoreiden Sebastien Menan, Peter Flemingin ja Andre
Spicerin käsialaa. Tutkijoita on inspiroinut kysymys, miksi jotkut
yritysvastuuttomuudet unohdetaan kuin kollektiivisesta sopimuksesta.
Millaisia tekijöitä tämän ilmiön taustalta löytyy ja miten voimme
ennustaa tiettyjen tapausten säilyvyyttä tai katoamista
yhteiskunnallisesta muistista? Tutkijat painottavat, että unohtamisella
ja muistamisella on sekä hyviä että huonoja puolia. Molemmat toimivat
keskeisinä keinoina oppia ja ovat siten tärkeitä yhteiskuntien
jatkuvuudelle. Joskus asiat kuitenkin painuvat unholaan liian nopeasti
ja opimme tuskin mitään. Sovellankin tutkijoiden ajatuksia Volkswagenin
tapaukseen arvioidessani, jääkö tästä tapauksesta muistijälki.
Muistatko
esimerkiksi kahden vuoden takaista Rana Plaza -vaatetehtaan sortumista
Bangladeshissa jossa kuoli tuhansia työntekijöitä? Todennäköisesti
muistat, ja kuvien kera. Mutta muistatko, että tätä järkyttävää
tapahtumaa edelsi useita muita tapauksia, joissa Bangladeshin
vaateteollisuuden työntekijöitä menehtyi tai he olivat hengenvaarassa.
Taitaa olla vaikeampaa. Entä muistatko BP:n öljyvuodon Meksikonlahdella?
Taidat jo hieman joutua kaivelemaan mielen syövereitä, eikö niin? Miksi
siis huijaava peltilaatikko on nyt onnistunut varastamaan länsimaisen
huomion, samoin kuin Volkswagenin laskeva osakekurssi ja ex-johtajan
rooli. Tutkijat linjaavat artikkelissaan, että tapauksen merkittävyys
riippuu jo lähtökohtaisesti sidosryhmille koituneen harmin määrästä,
huomion kokonaismäärästä ja tapauksen syyllisten etsimisestä.
Volkswagenin
tapauksessa voimme ennustaa, että asia ei tule unohtumaan
täydellisesti. Siitä kielii kiukkuisten sijoittajien määrä, eli
valtaapitäville sidosryhmille on koitunut harmia. Raha ratkaisee myös
muistamisessa. Lisäksi ilmiön aikaansaama mediahuomio on ollut
globaalia. Näin ollen yritys ei pääse poistamaan tapausta koskevia
tekstejä ja dokumentteja kovinkaan helposti, mikä taas olisi
kollektiivista unohtamista edesauttava asia.
Volkswagen on myös erittäin
tunnettu brändi. Siten sen ei ole helppoa, eikä välttämättä kannattavaa
muuttaa nimeään ja listautua uutena yrityksenä. Tällainen toiminta
voisi tutkijoiden mukaan joissain tapauksissa vähentää tapauksen
muistettavuutta ja myös auttaa negatiivisen leiman poistamisessa.
Volkswagenin kohdalla unohtamista kuitenkin vaikeuttaa se, että kyseessä
ei ollut yhden mallin vika. Jos syyttävä sormi olisi voitu osoittaa
vain vaikkapa yhteen malliin "Jävla Jetta" -tyylisesti, malli vain
todennäköisesti poistuisi markkinoilta. Joskus unohtamista auttaa myös
etiikkasidosten rakentaminen. Volkswagenin tapauksessa haastavaksi voi
muodostua se, että Volkswagenin kestävän kehityksen raportin 2014 mukaan
yli 185 000 Volkswagenin työntekijää osallistui etiikkaan ja
yritysvastuuseen liittyville kursseille. Näin ollen tästä yleisesti
suositusta keinosta, eli työntekijöiden etiikkakurssittamisesta tuskin
löytyy ensiapu organisaation imagon siistimiseen, koska se on jo "vähän
niinku käytetty".
Edellä mainitut asiat osoittautuvat
haasteellisiksi, vaikka vahinko olisi pienikin. Tutkijat päättelevät,
että tunnustus ja anteeksipyyntö edesauttavat myös vastuuttomuuden
unohtamista. Näin on jo Volkswagenin puolesta toimittukin, joten
unohduksen aalto on ehkä jo saatettu käyntiin. Tekeekö Volkswagen
kaikkia lupaamiaan korjausliikkeitä? Vai millaisia manipulatiivisia
keinoja se tulee käyttämään viestinnässään peitelläkseen
korjausliikkeiden tekemättömyyttä? Tämä jää nähtäväksi. Todennäköisesti
tulemme vielä kuulemaan nostoja saksalaisten autojen jo lähtökohtaisesti
pienemmistä päästöistä verrattuna muihin auton valmistajiin,
autoteollisuuden työllistävästä vaikutuksesta, Volkswagenin uusista ja
vanhoista ympäristöprojekteista ja varmasti pari jääkarhuakin saadaan
listalle mukaan. Arvaatko minkä puolesta VW:n johto muuten nyt
peukuttaisi? Muiden autonvalmistajien vastaavanlaisten rikkeiden.
Tällainen kollektiivinen toimialarikkomus veisi huomion pois
yksittäisistä rikkojista. Ennustan, että tällaisessa tapauksessa koko
toimiala lupaisi ryhtyä ryhtiliikkeeseen ja tehdä kollektiivisesti
yhteistyötä regulaattoreiden kanssa. Toisin sanoen toimiala yhdistäisi
kollektiiviset voimansa, lobbaisi rakenteissa ja miettisi miten tässä
päästään loppujen lopuksi itselle kaikkein vähimmällä.
Aika
näyttää miten tapauksessa käy, mutta on myös keinoja varmistaa, että
kollektiivinen muisti yritysten vastuuttomuuksissa toimii. EBEN Suomi
ry:n toiminta on yksi foorumi tähän. Tervetuloa lukijaksi ja mukaan
toimintaamme! Lisätietoa ja mahdollisuus liittyä jäseneksi löytyy meidän
sivuillamme www.eben-net.fi .
Mena S., Rintamäki, J.,
Fleming, P. and Spicer, A. (2015 Forthcoming), On the forgetting of
corporate irresponsibility, Academy of Management Review doi:
10.5465/amr.2014.0208 Artikkeli on tällä hetkellä hankittavissa täältä.
Ps. Kirjoittajan oma auto on harmaa.