Konna (myös huijari, petturi, roisto, rosvo, voro, kelmi, lurjus, pahis, varas, vihollinen, rikollinen[1]) on tarinassa sankarin päävastustaja. Konna on yleensä juonen
kannalta välttämätön, sillä hän estää sankaria pääsemästä
tavoitteisiinsa, mistä syntyy koko tarinan jännite. Konna kuvataan
yleensä pahaksi tai ainakin sellaiseksi henkilöksi, joka toimii väärin
tai epäoikeudenmukaisesti. (Wikipedia).
Näitä konnia - ihan kotimaisia, ei saksalaisia - on viimeisten viikkojen aikana ilmestynyt julkisuuteen lähes tusinoittain. Tarinoihin liittyy uhkailua, kiristystä, oikeudenkäyntejä (juristit taitavat olla ainoat, jotka loppupelissä voittavat), viestintäsotaa ja kaikkia ilmiöitä näiden väliltä.
Ja paljastukset, vapaaehtoiset (mitä ei eivät todellisuudessa ole) tunnustukset, vihjailut, syytökset ja muut ulostulot ruokkivat sosiaalista mediaa - ja perinteistäkin uutisointia - ihan ähkyyn asti. Tavallinen uutisten seuraaja tässä jo veikkailee, että mikähän konserni nyt seuraavaksi on framilla.
Näiden arvailujen lomassa on tullut mieleen ajatus siitä, että onkohan nyt yhtään konnavapaata isompaa yritystä - toimialasta puhumattakaan - olemassa. Kuitenkin lähes kaikilla keskisuurilla ja kaikilla suuryrityksillä on hienot vastuullisuusraportit, joiden keskinäiden paremmuus ratkaistaan lokakuun sateilla. Jokin tässä yhtälössä ei toimi.
Mihin tarvitaan hienoja vastuullisuusraportteja, kun toiminta tähtää vain ja ainoastaan perinteiseen liiketoiminnan tavoitteeseen eli voiton maksimointiin - ja mieluiten niin, että superbonuskertymät varmasti tulevat avainhenkilöille. Jaa - vielä hurjempi tapaus on yritys, joka on vuosikausia tehnyt tappiota, mutta johdon bonukset maksetaan joka vuosi.
Muutama päivä sitten (10.3.16) EVAn arvokyselyn julkistamisuutinen oli otsikoitu aika pistämättömästi: Evan arvokysely: Itsekäs ay-liike, ahneet omistajat ja huonot johtajat. Jos tässä ovat konnat - missä ovat sankarit? Lienevät innovatiivissa pk-yrityksissä (väittämä ei perustu tutkimustuloksiin vaan mutuun).
Tuula Pohjola
